Trullit oli hätyytelty ja munat maalattu, kun pääsiäislauantai koitti. Onks se nyt lankalauantai? Olkoon vaikka semmonen…tai vaikka hinausköysilauantai, nimittäin semmonen liittyi Urpojen keikkapäivään olennaisesti. Mutta lähdetäämpä purkamaan päivän tapahtumia ihan aamusta…

Keikkabussi oli haettu lainaan jo edellisenä päivänä Zenith Reunionin jätkiltä. Bussi kiilteli uudessa maalissa ja olipa pojat imuroineet ja siivonneet sen sisältäkin, kyytiin oli lastattu vielä 16 laatikkoa janojuomaa. Harmikyllä janojuomat nosteltiin kyydistä ennen keikalle lähtöä (tähänkin varmaan palataan myöhemmin tekstissä…). Kyllä kelpaisi Urpojen lähteä keikalle!

Lauantain keikkapaikka ei kuitenkaan ollut kaukana Urpojen kotipesästä, palttiarallaa vajaa 30km Oulun pohjoispuolella, Haukiputaan Martinniemessä aivan meren rannalla. Juhlapaikka, Martinhovi, ei ollut entuudestaan meille tuttu, mutta osoittautui erittäin viihtyisäksi ja mukavaksi juhlapaikaksi suhteellisen lähellä Oulua! Martinhovi on suosittu juhlapaikka kesäisin, erittäin mukava paikka – kesällä bändi voi esiintyä jopa ulkona, ja näköjään sisällekin mahtuu aivan hyvin. Valomies kertoi olleensa Martinhovissa kaksi kertaa (pikkujoulut ja polttarit), mutta ilmeisesti sen verran juhlatunnelmissa ettei ollut mitään muistikuvia ko. paikasta. Noh, paikalle kuitenkin päästiin ja paikan omistajatkin sattuivat olemaan paikalla, joten lyhyt tutustuminen juhlapaikkaan ja sen historiaan ennen kamojen sisälle roudausta.

Woyzeckin tekniikan isohko määrä taisi olla juhlapaikan henkilökunnalle pienehkö järkytys, mutta siitä selvittiin ja voimavirtaakin oltiin juuri kytkemässä kun paikalle saavuimme. Ihailtavaa, kun raiderit otetaan tosissaan ja niitä kunnioitetaan – kiitos tapahtuman järjestäjille ja henkilökunnalle tästäkin. Load-in ja lavan rakennus. Juhlapaikan pienuuden johdosta, mm. valokalustoa oli hieman tälle keikalle karsittu, mutta setissä oli uusiakin laitteita. Kasaaminen sujui totutusti, ensin valot pystyyn – virrat ja dmx ketjut kuntoon. Kun kaikki lamput ja savukoneet tottelee ohjausta, kasataan backline ja PA. Tällä välin Affe ”sokea valomies” koodailee ja hienosäätää valmiit valo-ohjelmat illan lavasetupin ja tilan mukaiseksi.

Kun backline ja PA on kasassa, Rane komentaa ”bassaria!” Vuorossa on rumpucheck, rumpali on näillä pienemmillä lavoilla aina omassa akvaariossaan jotta volumetasot saadaan pysymään inhimillisinä – näin myös tällä kertaa. Sitten vuorossa oli kitarat ja laulu. Tällä kertaa basso jää tsekkaamatta, kun basisti on vielä töissä ja basso ei ollut bändin mukana. Kun miksaajamme Rane on saanut soundit kohilleen ja monitoritasot on säädetty vedetään soundcheck koko porukalla. Eilen taidettiin vetää Popedaa ja treenimielessä vielä uusi biisi Zompeja! Soundcheck käy nykyään pirun helposti ja nopeasti kun käytämme Mackien digimikseriä ja Applen iPadeja ohjaukseen. Edellisten keikkojen asetukset löytyy tallesta, joten säätäminen on helppoa ja nopeaa. Kiitos loistavan ”Master Fader” -ohjelman! Nyt myös eilinen setuppi on tallennettu tulevia Martinhovin keikkoja varten. Monitoroinnin Urpot ohjaa pääsääntöisesti jokainen itse omalla iPhonellaan ”My Fader” -ohjelmalla. KÄTEVÄÄ.

Tähän asti kaikki oli mennyt hyvin ja aikataulussa. Henkilökunta kävi vielä näyttämässä illan backstagen eli rantasaunalle oli varattu Urpoille omat tilat naisten saunasta. Naisia saunalla ei kuitenkaan tällä kertaa näkynyt, ilmeisesti juhlaväelle oli kerrottu, että saunalla majailee rumia Urpoja. Saunan terassilla poreili helekkarin iso palju lämpimänä, kaikki vaikutti oikein hyvälle. NO, päätimme kuitenkin kävästä kaupungilla syömässä ja katsomassa Kärppä-peliä.

Lähdimme kohti kaupunkia, arvottiin – ajetaanko motaria vai maisemareittiä. Päätimme käydä nopeasti tankkaamassa auton ja ajaa motarille… Haukiputaan rampin jälkeen kuski sanoi katsoneensa peiliin ”kylläpä tämä auto vähän savuttaa”, vilkaisu toiseen peiliin ja 5 sekunnin päästä taakse ei enää näkynyt ollenkaa.

-”voiiiii, perrrrrkele!”, tuumasi kuski. Olimme juuri ison taukopaikan kohdalla ja pystyimme rullaamaan taukopaikalle. Sammutimme auton.

-”voiiiii, perrrrrkele!”, kuului tällä kertaa matkustamosta. ”Me ei ostettu yhtää kaljaa huoltsikalta!”, joku jatkoi.

Siinäpä sitä sitten oltiin tien poskessa nälissään ja ilman bissee. Auto päätettiin startata ja pakoputkesta pukkasi tosi mustaa savua ja lensimpä sieltä öljyäkin. Sitten auto alkoi nostaa kierroksia itsestään, mutta onneksi se sammui virta-avaimesta. Taisi turbo hajota ja auto kävi öljyllä – ehkä. En tiedä, ei olla mitään autoasentajia. Miksaaja Rane osasi arvuutella jotain fiksun kuuloista, muut tyytyi lähinnä kiroilemaan mielessään. Soitto auton omistajalle, joka ei ollut uutisista mielissään.

Näin pääsiäisen teemaan sopivasti apuun tuli Jeesus. ”Jeesus pelastaa”, kuului puhelimesta ja kohta paikalle pyyhkäsi Jukka Jokikokko aka ”Jeesus”. Hetki tuumailua ja päädyttiin radikaaliin ratkaisuun; auton perältä hinausköysi bussin ja Opelin väliin. Osa Urpoista Opeliin painoksi ja loput bussiin… Eikä aikaakaan, kun bussi oli taas motarilla ehkä vähän turhankin rivakasti nimittäin bussissa alkoi olemaan jännäkakka housussa itsekullakin kun nopeusmittari näytti satasta. ”Soittakaa sille saatana ettei aja näin lujaa”, kuului ratin takaa kuskin hikoillessa pelosta, roikuimmehan aivan Opelin takapuskurissa – tai no olihan siinä vissin kolmisen metriä väliä. Tuossa vaiheessa ei ollut vielä tajuttu, että myös jarrut toimi vähän heikosti, kun tehostimet oli pois pelistä. Tämä huomattiin kyllä perillä.

Köysi vaikutti kuitenkin tuossa nopeudessa suhteellisen lyhyelle. Soitto hinaajalla ja vauhti pudotettiin 80km/h:iin. Pian olimmekin jo Kempeleessä ja bussi pääsi varikolle. Apua odotellessa ja matkalla Woyzeck Logistics oli jo saanut järjestettyä sijaispakun ja  peräkärryn. Kitaristi sanoi ”Hugo” ja osoittautui ajokuntoiseksi. Pari Urpoa jäi varikolle odottamaan jatkokuljetuksia, joita muut lähti Oulusta hakemaan. Kun peräkärry lopulta saapui Kempeleeseen nakeltiin hajonneesta autosta kaikki tyhjät caset, kitarat jne. kärryyn ja lähdettiin kaupunkiin syömään. Pitseriaan valui pikkuhiljaa loputkin Urpot, myös basisti oli päässyt työvuorostaan. Porukka oli taas kasassa, vatsa täynnä ja oluet nautittu. Tunnin päästä olisi keikka, joten ei muuta kuin pikkuhiljaa takaisinpäin juhlapaikalle. Ehkä tästä selvittiin ja lopulliset vauriot ja erityisesti vaurion hinta selvinnee myöhemmin, taloudellisesti tämäkin keikka varmuudella menee miinukselle. Mutta onneksi tätä ei rahan takia tehdä!

Juhlapaikalle päästyämme totesimme juhlien olevan jo hyvässä vauhdissa. Nopea havainto; kamat on tallessa ja basisti kokeilee basson. Urpot valuu saunalle pukeutumaan ja valmistautumaan illan keikkaan. Fiilikset on olleet koko päivän korkealla, eikä pienet vastoinkäymiset ainakaan vähentäneet sitä joten odotettavissa on kova keikka. Ja olihan se! Väki bailas ja Urpot nautti. Huikeeta, kiitos vielä paikalla olleille – kyllä meillä vaan oli mukavaa! Keikan jälkeen soittajapojillekin tarjottiin iltapalaa. Kamat kasaan, caseihin ja 3D-tetris käyntiin. Kamat pakatiin peräkärryyn ja pakettiautoon, Urpot hyppäs kyytiin ja matka kohti Oulun varastoa alkoi. Oulussa nopea roudaus varastoon ja osa Urpoista heitettiin Hevimestaan ja loput koteihinsa nukkumaan.

Iso kiitos kaikille mukana olleille, järjestäjille, Urpoille ja tietenkin tekniikan jätkille taas loistavasta työstä! Kiitos ja anteeksi Zenith Reunion ja Jesse, joka pelasti sekä auton että Urpot tien poskesta. Seuraavan kerran rokataan vajaan kahden viikon kuluttua vappuaattona Haukiputaan VinttiPubissa. MusaVintille on aina mukava mennä, sielläkin on ihku henkilökunta ja puitteet kohdillaan… ja bändi lupaa parhaan keikan ikinä! Tätä ei kannata missata, joten Musavintillä nähdään 30.4.2014, Tervetuloa!!!

-20.4.2014 Urpo-

 

Vastaa